Ylistys Oktonauteille

Pikkuneiti yksi ilta mietti että mikä se on se meri... meri... Ehdotimme isomman neidin kanssa merivuokkoa, -siiliä, -rosvoa ym. Kohta pikkuinen jatkoi: Ei, kun meri... meri... merileguaani! Ne söi merilevät niiden aluksesta!

Jos lastenohjelma saa opettettua kaksivuotiaalleni liudan merieläimiä ja niiden tapoja, sekä sen lisäksi ostaa väsyneille vanhemmille puoli tuntia nukkuma-aikaa sunnuntaiaamuna, niin olen valmis julistamaan seuraavan Nobelin rauhanpalkinnon saajan ;D Siis on olemassa ohjelma, joka on viihdyttävä ja opettava samaan aikaan. Olematta kuitenkaan liian pelottava kohderyhmälleen. Tällaisia ohjelmia lisää! Etenkin kun tuo sarja on loppuun esitetty.
Vinkkejä otetaan vastaan :)

Pikku Kakkonen on hankala nykyään, kun ohjelmat on pakattu tuntiin kaikki yhteen. Nauhoitamme lastenohjelmat, emme katso lainkaan suorana. Tunnin pötköstä on hankalampi etsiä jotain yhtä yksittäistä ohjelmaa. Sitä paitsi uusiin ohjelmiin tulee tutustuttua vähemmän, koska ohjelmista ei ole erikseen kuvausta. Onneksi aamun ohjelmat ovat vielä eriteltyinä.

Asiasta viidenteen. Lapsille on esikoulu- ja hoitopaikat haettu ensi syksylle. Pikkuinen ilmeisesti sivusta jonkin verran kuunnellut, kun yksi päivä sanoi minulle, että äiti älä sinä mene töihin, kun sinä et ole isi. Kieltämättä, niin mielellään kuin lasten kanssa kotona olenkin, niin välillä kiinnostaisi käväistä tekemässä jotain aikuisten parissakin. Tosin vain väilillä. Täydet viikot eivät kyllä kiinnosta ainakaan aluksi. Olisi kiva saada lapsillekin kevyt aloitus syksyyn. Koska rankkaa siitä tulee joka tapauksessa. Uudet eskari- ja hoitopaikat ja hoitajat ja pitkät hoitopäivät. Kyllähän siinä riittää sopeutumista kaikille.

Pahoittelen blogihiljaisuutta tai oikeastaan kommentoimattomuuttani, olen lähinnä nukkunut viime aikoina, joku flunssa kai. Kyllä tämä tästä :)