8.3.10

Perhejuttuja


Täällä on ollut aika hiljaista viime kuukausina. Viime syksy oli varsin rankka. Lapset olivat kovin tarvitsevia, esikoinen yritti sopeutua uuteen tilanteeseen uhmansa keskellä ja pienelle puolikin metriä äidistä oli jo liian kaukana. Miehellä oli rankkaa töissä ja sikaflunssan pelossa emme menneet juuri yleisille paikoillekaan lasten kanssa. Oma aikaa ei minulle jäänyt, enkä kotoa pois päässyt ilman lapsia. Sitten kun vielä lapset sairastuivat flunssaan yhtaikaa ja emme saaneet nukkua ja itse sairastuin flunssaan, romahdin ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai työuupumukseen, miten sen nyt haluaa sanoa. Oireena on ahdistus. Vuoden vaihteessa sain läääkityksen ja apua olemme saaneet varsin kiitettävästi. Mutta rankkaahan tämä silti on ollut. Toipuminen on käynnissä ja etenee hieman aalloittain.

Loppiaisena miehen äiti sairastui vakavasti ja olemme jaksamisemme mukaan reissanneet myös siellä suunnalla. Neiti aloitti päivähoidon läheisessä ryhmiksessä ja sopeutuminen on edelleen käynnissä. Suurinta hankaluutta aiheuttaa päikkärit, koska neiti ei ole niitä tottunut nukkumaan ja ne sekoittavat hänen yöunet. Olemme saaneet neuvoteltua nyt, ettei neidin tarvitsisi päikkäreitä nukkua. Iltoja se helpottaa suuresti, koska neiti menee ajoissa nukkumaan, eikä kuku yhteentoista asti. Mutta ryhmiksessä vaikka ei nukkuisi on levättävä hiljaa tunnin sängyssä. Se on neidille liian pitkä aika jaksaa maata hiljaa ja hän kokee sen stressaavaksi. En ihmettele. Olemme sopineet kokeilevamme tätä pari viikkoa. Jos homma ei toimi, niin täytyy olla yhteydessä sitten päiväkodin johtajaan ja neuvotella.
Toipumiseni reseptinä on hyvät yöunet (tai edes lähes tarpeeksi unta), omaa aikaa poissa kotoa viikottain, kuunnella itseäni, mitä itse haluan ja toivon, tehdä asioita joista pidän ja nautin.

Lapsoset

Neiti on ollut suunnattoman kiinnostunut askartelusta viimeaikoina. Hama-helmityöt ovat jääneet taka-alalle ja kortteja ja skräppäyksiä on syntynyt. Hän on jo todella taitava. Neiti on myös kiinnostunut valokuvauksesta ja kun kaivan kameran esille hänkin haluaa kuvata.

Pikku-Hippu on jo iso tyttö. Konttaa vauhdilla seinän/tuolin/sohvan/lastenpöydän viereen ja kiipeää seisomaan. Yrittää kovasti päästä kiipeämään päälle, mutta ei vielä osaa. Viikko sitten alkoi käyttämään äiti-sanaa, tosin myös isästä. Hän on suunnattoman kiinnostunut tutkimaan ympäristöään ja iloa ja huumorintajua löytyy. Isosisko on aivan ihana ja hänen perässä pitää pienemmän kulkea.

Tytöt ovat kumpikin olleet korvatulehduksessa, isommalla on vielä kuuri päällä. Hoidon aloituksen jälkeen on 6:ssa viikossa ollut 3 flunssaa meillä kierroksessa. Toivottavasti kevät sujuu vähemmällä.



Katolta pudotetaan lunta. takapihalla oli metri lunta jo ennestään nyt sitä on kaksi. Naapurikatonkin lumet näyttävät päätyvän meille, joten väliaita on aivan kaarella. Tässä tilanne aamupäivältä. Nyt tuo tuija, vai mikä lie puu onkaan, on jo ihan peitossa ja aidasta näkyy enää aukot. Lisää on tulossa.

2 kommenttia:

  1. Hurjastipaljon jaksuja koko perheelle, etenkin äidille <3 en yhtään ihmettele, että on ollut voimat koetuksella.
    Saako siellä ryhmiksessä vaikkapa selailla kirjaa lepohetkellä jos ei nuku? Meillä töissä (päiväkoti) se ainakin toimii ja muksut jaksaa levätä ja lueskella rauhassa sen hetken kun muut nukahtaa. Sitten pääsevät toiseen huoneeseen leikkimään =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos jaksuista :) Kysyimme tuota lukemisjuttua, tai jos vaikka saisi kuunnella korvalapuilta kuunnelmaa, mutta vastaus oli jyrkkä ei. Siellä luetaan ensin satu ja sitten kaikki nukkuvat/lepäävät lopputunnin. Kuulemma jos yksi lukee, niin sitten joku joka havahtuu haluaa hänkin lukea ja kohta kaikki vain lukevat. Pois ei voi päästä aiemmin, koska toinen hoitaja (siellä on 8 lasta (joista 2 vanhempia kuin neiti ja muut pieniä) ja 2 ohjaajaa) pesee ja siivoaa sillä välin. Naapuriryhmiksessä on kuulemma vähän rennompaa meno, joten jonkin verran tämä voi henkilöistä olla kiinni.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :) Tervetuloa uudestaan!