14.9.08

Vaippasangolla yksinäistä

Vaippasankomme on ollut viime viikkoina kovin yksinäinen. Vaipat ovat viihtyneet puhtaana kaapissa ja vain joskus on joku yövaippa hetkisen kaverina ollut. Neiti on siirtynyt pikkuhousuihin, jotka osaa pitää varsin hienosti kuivana. Oma tahto on ollut tässä se keskeinen juttu. Kun pitää saada tehdä kaikki itse. Avata ovi itse, ottaa potta paikalleen itse, vetää housut alas itse, istua potalle itse, pissiä itse. Onneksi vanhemmat saa vielä pyykiä ;) Vaikka hän sitäkin yrittää kyllä välillä, mutta tasapaino ei oikein pidä.

Pitää varmaan ruveta suunnittelemaan lastenkutsuja, koska lupasin neidille että pidetään juhlat kun oppii pitämään housut kuivana. Jotta kaikki neitin kaverit ovat sitten kutsuttuja, ilmoittakaapa sopivia päivämääriä ;)

Tämä loppuviikko onkin mennyt sairastaessa. Flussassa koko perhe. Kai alkaa jo kohta neidillä ja minulla helpottamaan, Onni on tulossa vasta kipeäksi.


Tein neidille laukun. Tällä kaavalla. Kangasvalinta oli tietty hieman erilainen, joten vaikutti lopputulokseen ja kaavankin olisi voinut tehdä samanmuotoiseksi kummaltakin puolelta, mutta ihan kiva on näinkin, varsinkin jos on värisokea :P


Neiti puhuu välillä parempaa suomea kuin minä. "Me halimme toisiamme" Onneksi on noi kirjat ja telkka, jotka opettaa tuota oikeaa kieltäkin ;) Neiti aktiivisesti opettelee sanomaan taivutusmuotoja oikein, toistaa sanaa eri tavoin, niin kauan että se kuulostaa hyvältä tai katsoo kysyvästi että miten tämä nyt oikein kuuluisi sanoa. Sitten on tyytyväinen kun saa lauseen kohdalleen.

Viikonpäivistä neiti on kiinnostunut ja kyselee niitä. Mökillä näki muiden leikkivän piilosta, nyt hän itse laskee: yksi, kaksi, kolme nyt minä tulen (portaita alas tai keittiöön tms.)

Viimeksi oli puhetta muiden äideistä. No lopulta neiti totesi, että sinä olet minun äiti. Ihan noin niinkuin varmistaakseen, etten ole päättänyt noudattaa hänen ohjettaan ja vaihtaa lasta.

Nyt ollemme sitten siirtyneet seuraavaan sukupolveen. Menin mainitsemaan neidille, että hänen mumminsa on minun äitini jne. No itkuhan siitä meinasi ensin tulla, koska mummi on hänen mummi! Nyt muutaman viikon asiaa kun on keskusteltu, on neiti hyväksynyt ajatuksen, että vanhemmillakin on vanhemmat ja hänellä silti isovanhemmat.

Pelastin meille naapurin vanhan pikkuisen trampoliinin. Neiti hyppi sillä aluksi ihan niin innokkaasti, että se oli pakko välillä viedä ulos jäähylle. (tai siis äiti halusi laittaa ruokaa yms.) Neiti onkin oppinut hyppimään aika hyvin. Kumpikin jalka nousee ylös. Enää ei trampoliinilla ole kyllä samaa hohtoa.

Neiti sai kaveriltaan leikkiastiat ja kattilan lahjaksi. Meillä on ollut aikalailla vatsat täynnä siitä asti :) Silloin kun mukeissa ei ole leikkiomenamehua käyttää neiti niitä mikrofoneina, laulaa ja vaatii muitakin esiintymään. Huh, pelottava tulevaisuus. Nimim. laulutaidoton.

Hyvät käytöstavat alkavat pikkuhiljaa juurtua neidillekin. Kiitos ja olehyvä tulevat aika sujuvasti ja osaa pyytää asioita ihan nätisti. Kunpa eivät vaan karisisi matkanvarrella pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :) Tervetuloa uudestaan!