17.1.08

Pussitettu ja vanhoja juttuja


Tämä teksti (lista) oli jäänyt luonnokseksi jo ennen joulua ja on siis korkea aika kirjoittaa se :)

Ensin täytyy kuitenkin mainita, että neiti kun rakastaa uimista niin paljon, ovat hänen mielestään kaikki onnellisia jos pääsevät uimaan... Uitti sitten eilen puhelintani teemukissa. Ihme ja kumma on kyllä se, että puhelin toimii yhä. Pari kertaa joutui käynnistämään uudestaan ennenkuin toimi normaalisti, mutten ainakaan vielä ole vikaa löytänyt. Se on kestänyt kyllä vaikka ja mitä. Neiti kun on kokeillut puhelimen kestävyysrajoja nupukivestä, hiekan kautta ...teemukiin ja vähän kaikkea siltä väliltä.

Muutama aamu sitten neiti makoili sängyllä ja haaveili itsekseen: "Maitoa yhdettä aamulla, äitin maitoa haukkaa nam, hyvää tittimaitoa haukkaa nam haukkaa nam." Että vierota siinä sitten. Tosin neiti syö enää rintaa päikkäreille, yöunille ja hyvinä öinä kerran. Vatsavaivaisina enemmän. Viiden jälkeen aamulla en ole hänelle enää maitoa antanut, kun muuten menee ruoka ja päivärytmi ihan sekaisin.

Joku päivä joulun alla neiti onnistui pääsemään saunaan, otti vannansa alas lauteelta, veti sen kylppärin puolelle ja meni siihen vaatteet päällä leikkimään kylvyssä oloa. Viihtyikin varsin pitkään siellä omissa touhuissaan.
Kävimme kyllä sitten ihan uimahallissakin lomalla. Neiti oli aika tohkeissaan ja vielä parin viikon päästäkin muisti pyytää, että mentäisiin uimahalliin.

Neiti on kasvanut jo niin isoksi, että pystyy ratsastamaan koulussa tekemälläni keppihepalla. Aiemmin hän ei yltänyt kahvoihin kiinni kun keppi oli jalkojen välissä. Nyt hän osaa jo "körö körö kirkkoon" -lorun ulkoa ja sitä toistelee ratsastaessaan.

Miksi ihmeessä lapsi voi kiintyä johonkin niin hassuun asiaan kuin lusikoihin? Ainakin kuukauden verran on neiti kulkenut aamulla heti keittiön lusikkalaatikolle etsimään lusikoitaan. Aluksi piti olla kaksi muumilusikkaa, sitten piti olla yksi muumi lusikka ja yksi kuminen ensilusikka ja viimeksi kaksi ensilusikkaa. Nyt on muutaman päivän ollut hieman vähemmän lusikoiden perään, mutta tähän asti hän kulki kaikkialle kotona lusikat kädessä. Ja mikä huuto, jos joku häntä niistä yritti erottaa (esim. paidan pukemisen ajaksi). Toinen on käsineet. Näkee ne -> pakko saada ne käteen.

Neidin piirtämistaidot ovat kehittyneet roimasti. Tai siis nykyisin hän itse piirtää myös, eikä vain pakota muita piirtämään. Kuvat ova aikalailla soikiota ja suttua, mutta neiti on oikein tyytyväinen tuloksiin ja kertoo aina mitä kuvassa on. Tosin hän kokeilee myös mihin kaikkialle voi koristeita tehdä ja niitä on sitten hinkattu irti erinäisistä pinnoista.

Muuten nuo tumput, jotka tein neitille saivat tylyn käsittelyn: Neiti kaivoi sormensa kärjistä läpi aina kun ne käteen laittoi. Eli liian isot silmukat :)

Viimeaikoina olen leikannut kankaita urakalla ja jotain valmistakin on syntynyt:


Tässä neidille tekemäni harkkahousut. Ulkopuoli on kirpparilta ostetuista harkkahousuista ja sisäpuoli bambutrikoota. Välissä on haaraosassa sherpaa, bambutrikoota ja oisko bambuhamppuakin kerros. Kosteussulkuna on kapea-alaisesti softista.

Ja viimeiseksi vielä tuo pussitusjuttu. Löysin metrin bambucollegea varastostani ja taitoin ja ompelin sen kahdesta reunasta, ompelin vyötärölle resorin ja unipussi oli valmis. Siis sellainen vyötärömittainen pussi. Neiti oikeasti pitää siitä, mistä olin yllättynyt. Joka ilta haluaa mennä sinne sisään olkapäitä myöden. Yön aikana kyllä pystyy potkimaan itsensä ulos, mutta siis pitää lisätä hieman kumpparia resorin sisään, niin se ongelma varmaan helpottuu. Jotenkin tuntuu että helpottaisi unta tuo pussi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :) Tervetuloa uudestaan!