27.10.07

Äitin oma kulta

Olen ollut ihan hurjan liian kiireinen viimeaikoina muistaakseni päivittää tätä blogia. Yhdistys on vienyt aikaa ja neidin sairastelu. Flunssaa ja korvatulehdusta vaan onneksi. Nyt täytyy ryhdistäytyä!

Tässä nyt kuva parista harkkahousuja, jotka tein neidille:



Nämä ylemmät ovat bambufleeceä tai -gollegea ja bambutrikoota, eli ihan vaan tukevat pikkarit :) Nuo alemmat ovat collegekangasta päältä ja sisältä harjattua froteeta eli sherpaa. Välissä on haaraosassa bambuhamppua kerros ja softista kosteussuojana. Kummatkin on tehty WeeWekan pikkariohjeella. Ihan loistavia käytössä. Tein vielä WeeWekan harkkarin kaavallakin yhdet harkkahousut, vaipan malliset. Nekin ovat tuota kuviocollegea ja bambua. Sain siihen nepit laitettua, koska sain vihdoin oman Neppipressini!!! ja about tonnin neppejä ;)



Viimeaikoina olen myös askarellut jokseenkin paljon. Mikä on aika epätavallista minulle. Olen tehnyt kirjanmerkkejä joululahjoiksi ja neidille lorukortteja. Sorruin ostamaan sitten laminointikoneenkin, kun en sitä käytettynä mistään saanut ostettua ja tutuilla ei ole. No ehkä sen joku ostaa pois, kun en enää tarvi.

Tässä alhaalla on kuva mummolan läheltä. Siinä näkyy pässi kahden heposen kanssa laitumella. Pässi on tuon lauman vahti ja pomo. Se ei karkaa laitumelta vaikka aitana on vain sähköpaimen, koska sen täytyy pitää huolta hepoista. Sitä oli yritetty pitää poissa laitumelta, mutta ei oltu onnistuttu, niin olivat sitten antaneet periksi :) Tai jotain sellaista. Kun kävelimme ohi oli pässi hieman uhkaavasti katsomassa vieressä, että ei nyt liian tuttavallisiksi ryhdytä heppojen kanssa.


Äiteen puutarhassa on ollut kauniita kukkia ja kaikkea ihanaa syötävää kasvamassa. Tässä niistä yksi. Tänään keittelimme hänen kasvattamista vihanneksista hyvän keiton. Siihen menikin sitten ne kaikki mitä oli jäljellä, harmi.


Mymmeli on oppinut tässä viimeaikoina niin hurjan paljon kaikkea uutta. Hän puhuu paljon parin sanan lauseita ja komentaa meitä vähän väliä. Osaa myös esittää hassuja juttuja. Tänään hän meni makaamaan olohuoneen lattialle selälleen ja hihkui minulle "Hattutti, kato!" Tanssiminen on myös kova juttu nykyisin. Tosin äidin tai isän täytyy tanssia kanssa ja laulaa, jotta on musiikkia.

Neiti alkaa myös hallita sanamuotoja. Tänään kysyin häneltä: "Oletko sinä äitin kulta?" vastaus kuului "Olen" ja tuota ei oltu harjoiteltu. Palikka torneja rakennellessaan totesi, että "kaksi palikkaa". En nyt ihan usko vielä lukumääriä hallitsevan, mutta oltiin Onnin kanssa hieman suu auki kuitenkin.

Sohvalle mymmeli osaa jo kiivetä ja tulla pois sängystämme jalat edellä. Syömään hän on alkanut jo varsin hyvin (meidän standardeilla) tosin huhkiikin koko päivän sen edestä. Ja hän siis syö itse. Sitten kun ei enää oikein jaksa keskittyä haluaa hän tiputtaa edelleen kaiken lattialle. Olemme kokeilleet kaikenlaisia keinoja tuon lopettamiseksi, mutta turhaan. Saa nähdä koska tulee niin vanhaksi, että ymmärtää ei sanan, niin että osaa myös kieltoa noudattaa.

Joku aika sitten, kun neitillä oli vatsa kipeänä yöllä itki hän sitä sylissäni, toistellen "Äitin Oma *Neiti*" Sillä hän on oppinut tuon oman nimensä ja toistelee sitä "*Neiti* tyttö" "tyttö istuu/makaa/noutee/juoktee/tanttii" ja mitä milloinkin. Osaa myös ajoittain sanoa myös sukunimensä. Muutamia hassuja sanoja hänellä on ollut: pinkiitti=pingviini, hattu=lasit tai pipo, hamma=hammasharja ja oli aiemin mikä vaan harja.

Olen luvannut tänä vuonna hankkia vain käsintehtyjä lahjoja ja toivon myös muiden tekevän niin. Siitä tuo ruutu tuolla oikealla alhaalla kertoo. Minä ajattelin tuon jutun vähän silleen, että joko teen itse tai hankin kierrätettyä ja uudistan sitä tai hankin käsintehtyä uutta. Ihan vain koska se on hauskaa ja koska se säästää luontoa :) Ja toivon siis muiden tekevän samoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :) Tervetuloa uudestaan!